Bloggailu on minulle harrastus. Samanlainen harrastus kuin
vaikka luistelemassa käynti talvella. Tai samanlainen, kuin luonnonkukkien
poimiminen maljakkoon. Siis yhtä vähän aikaa vievä, yhtä vähän mielessä oleva
ja yhtä vähän elämää hallitseva. Yhtä pinnallinen.
Jaan täällä vain sellaisia asioita, mistä huomaan itse
saavani hetkittäistä iloa tai asioita, mitkä siinä hetkessä tuntuvat jakamisen
arvoisilta.
Minulle on kerrottu, että postausteni kautta on koettu ja löydetty iloa,
oivalluksia ja saatu arkeen valoa. Se on ihanaa ollut kuulla ja lukea.
Mutta olen myös lukenut olevani pinnallinen, että
elämäni sisällön voi päätellä blogini sisällöstä ja että elämässäni
ei taida olla mitään muuta kuin Marimekko ja vain itseni mielestä kaunis koti.
Tietysti olen kaiken aikaan tiedostanut tuon riskin, että
postausteni perusteella minusta ja elämästäni voidaan tehdä johtopäätöksiä.
Pahuutta ja ilkeyttä ja vääränlaisia päätelmiä on siellä, missä on elämää ja ihmisiä. Yritän ajatella noin
pinnallisesti, olla loukkaantumatta, olla tekemättä itse kommenteista
johtopäätöksiä. Vaikka tietysti tuntuu pahalta, sillä elämäni ajatuksineen,
sanoineen, tekoineen kulkee hyvinkin syvissä syövereissä. Ja siinä onkin pohjimmaisin syy, miksi blogini on (lukijaa lainatakseni) ihan täysi hömppä; se on vastapainona pintaa syvemmälle elämälle.
Pitäisiköhän muuten muuttaa blogin nimi Vastapainoblogiksi?
6 kommenttia:
Ihanaa juhannuksen jatkoa. Juurikin noin..samanlailla itse ajattelen bloggauksesta. Itse laitan kaikkea kaunista ja kun tykkään kuvata niin nautin tästä harrastuksen yhdistämisestä. :) erikseen ovat "asia blogit" paitsi sinulta saan kyllä paljon ajattelemisen aihetta.
Elämässä on hyvä olla tilaa kauniille asioille, astioille ja asetelmille :))
Blogithan useimmiten profiloituvat jonkun/joidenkin aiheiden/tietyn rajauksen tiimoilta. Mulle itselle blogimaailma avautuu ainakin näin.
Jos haluan esim, ideoita sisustukseen, käyn vilkuilemassa tiettyjä blogeja, jos matkusteluun, niin tiettyjä, jos muotiin, yhteiskunnalliseen keskusteluun, ruuanlaittoon, jne, niin tiettyjä ja yleensä eri blogeja. Enkä usko, että kukaan koko eläämänsä tällä anonyymillä kentällä avaa, eikä ole tarkoituskaan! En suurimpaa osaa seuraamieni blogien kirjoittajia tunnistaisi kadulla, jos tulisivat vastaan. Moninaiset kommentit ovat toki hieno mauste ja lisä, mutta kommentoijienkin tulisi muistaa kyseisen blogin tarkoitus ja idea. Blogimaailma on vielä kohtuullisen uusi ilmiö ja minusta tuntuu, että osa ihmisistä ei osaa lukea näitä oikein ;)
Kesäterkkuja!
m
Ei kai kukaan voi oikeasti väittää, että toisen ihmisen elämän sisältö olisi luettavissa hänen SISUSTUSblogistaan! Silkkaa tyhmyyttä olisi ne sydämen sisimmät tunnot vuodattaa blogiin kaikkien nähtäväksi. Ei kai niin tee kukaan?
Mutta kauneuden taju on ihana lahja, ja kaikki kaunis on meille iloittavaksi annettu! Sitä ei tarvitse hävetä, eikä piilottaa. Vaikka se hyvin ohut siivu elämää onkin kaiken tärkeän rinnalla. :)
Joten jatkossakin toivottavasti saamme nähdä raikkaita, värikkäitä, ilahduttavia ja ihania kuvia ja tekstejä blogissasi :)
No voi hyvänen aika.
Edellisiin ajatuksiin täydesti yhtyen.
Ja tämä yllä mainittu eräs lause pitää varmasti paikkansa. "Blogimaailma on vielä kohtuullisen uusi ilmiö ja minusta tuntuu, että osa ihmisistä ei osaa lukea näitä oikein. ;)"
Tollaiset kommentit kuitenkin aina satuttavat. Mutta älä anna häiritä. Ne ajatukset lähtevät jostain ei kauneudesta. Sieltä, jotka eivät ymmärrä, miksi ihanat blogit ovat olemassa.
<3
Minäkin olen aivan varma siitä, että näille kommentoijille blogimaailma on vielä tuntematon ja että käytöstavat eivät siinä maailmassa ole vielä selvillä. Sen pystyi rivien välistä lukemaan.
Aion tietysti jatkaa bloggaamista, omalla tavallani ja tyylilläni. Vaikka hetken mietin, jätänkö koko touhun. Mutta uskon, että tässäkin maailmassa, kuten elämässä yleensäkin, on uskallettava olla rohkeasti oma itsensä. Jos se ei joillekin kelpaa, ei se ole minun mureeni ;).
Kiitos teille ihanille rohkaisevista kommenteista!
siis murheeni :).
Lähetä kommentti