Mieheni on omin pienin kätösin tehnyt 12-vuotiaana ihastuttavan jakkaran koulun käsityön tunnilla. Olen joskus pyytänyt häntä maalaamaan sen, mutta lopulta huokaisen helpoituksesta, kun se on edelleen alkuperäisessä kunnossa. Kaikkea ei kannata uudistaa. Jakkara olisi hypännyt 80-luvulta tähän päivään, jos sen pinnassa olisi kiiltävä ja puupinnan ruhjeineen peittävä maali. Mutta nyt se saa jatkaa elämäänsä 80-lukulaisen näköisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti