Aamut ja illat

Kaupungin aamut ovat aistikkaita! On vilkasta, mutta silti hiljaista ja rauhallista. Ihmisiä on paljon, askeleet ovat määrätietoisia. Usvan ylle nouseva aurinko on huikea näky. On vain katot ja ihmisten vilinä.

Yritän aina silloin unohtaa, että pitäisi jatkaa matkaa.

Onni, että saan tuon kaiken kokea. Silti, isompi onni on se, että saan päivän päätteeksi matkustaa maaseutumaiseen rauhaan omaan sopukkaani, istahtaa ikkunan ääreen ja nähdä pellot ja metsät. 

Syysflunssa

Eihän se tähän saumaan olisi saanut tulla, vaan nyt on sen kanssa pärjättävä. Paranemisia meille kaikille, ketkä ollaan osallisena samasta tukkoisesta köhästä.

Kenkäfriikki

Ensimmäiset muistikuvani kenkäinnostuksesta on alakoulusta. Olin ehkä kolmannella luokalla, kun sain punaiset matalat kiilakorkoiset nahkanilkkurit. Rakastin niitä, niin kuin kenkiä voi rakastaa. Ne jalassa oli hyvä fiilis. Näin muistan.

Omissa punaisissani oli korkoa puolet vähemmän kuin kuvan kengissä ja pohja oli musta ja matalampi. Muuten ne olivat aikalailla samanlaiset. Kuva täältä.

Kengät ovat edelleen minulle tärkein osa pukeutumista. Kun kengät ovat mukavat, mieleiset ja asuun sopivat, on hyvä fiilis.

Messuterveisiä

Habitare 2012 tarjosi luonnonläheisyyttä, jälleen kerran. Mäntyjen katveessa oli hyvä istuskella, juoda Reilun kaupan kahvit ja syödä luomuleipää.

Muutamia pikaotoksia teille siitä, mitkä innostivat minua.

Marjaana Kaakinen, Bit by bit

Artek

Aavakoti

Hanna Tjukanov, Nurin

Impivaaran laelta

"..siellä näkyi korkea Impivaara, sen jyrkästi kaltuva viete, pimeät luolat ja partaiset, myrskyjen repimät kuuset, jotka seisoivat vuoren kyljillä. Mutta vuoren alustalla näkivät he hauskan, kantoisen ahon, vastaisen asuinpaikkansa, ja ahon alla korven, joka heille oli antava salskeita hirsiä huoneitten rakentamiseen. Tämän kaiken he näkivät, näkivät mäntyin välistä kirkkaan Ilvesjärven ja heleän auringon lähellä laskuansa loistavan vuoren luoteiselta jyrkältä; ja toivon ihana leimaus välähti heidän silmistänsä ja kohotti heidän rintansa taas.

 (Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin viidennestä luvusta)

Nano ja Prinssi

Kaksi ihanaa uutuutta Aarikalta: 

Aleksanteri Heliövaaran suunnittelema Helsinki World Design Capital -korusettiin kuuluva sormus (on luonnossa kauniimpi kuin kuvassa) ja tutun kynttilänjalkasarjan uusi jäsen Prinssi.

(Kuvat Aarikalta)

Arjen sankarit

Ohikulkumatkalla

pysähdyin hetkeksi Arjen sankarit -näyttelyyn. Näyttely on koottu 24 muotoilualan ihmisen arjen sankareista, esineistä, jotka tekevät heidän arjestaan mukavamman ja helpomman.

Samassa tilassa on myös Artekin upea tuoli-installaatio sekä lounge, missä on näyttelyssä mukana olevien suunnittelijoiden töitä (ylävasemmalla oleva kuva).

Nämä pienet piipahdukset ovat hengähdystaukoja! Ohi ei kannata kävellä.

Jakkara

Mieheni on omin pienin kätösin tehnyt 12-vuotiaana ihastuttavan jakkaran koulun käsityön tunnilla. Olen joskus pyytänyt häntä  maalaamaan sen, mutta lopulta huokaisen helpoituksesta, kun se on edelleen alkuperäisessä kunnossa. Kaikkea ei kannata uudistaa. Jakkara olisi hypännyt 80-luvulta tähän päivään, jos sen pinnassa olisi kiiltävä ja puupinnan ruhjeineen peittävä maali. Mutta nyt se saa jatkaa elämäänsä 80-lukulaisen näköisenä.

Piirrustuksista pehmo!

Tutustukaa näihin sivuihin! Miten mahtava oivallus tehdä lasten piirrokset pehmoiksi!

Kuvat www.childsown.com

Innoistuin näistä heti, kuten arvata saattaa. Ostin lapsille hyvät tussit ja nähtäväksi jää, minkälaisia örkkejä meillä pian asustelee.

Villat

Lämpimien asusteiden aika, villasukkien, säärystmien, huivien.

Tein tytöille isän kitistyneestä villapaidasta säärystimet. Toiselle tein hihoista ja toiselle takakappaleesta. Mustaharmaa siksakkikuvioinen neulos on kaunis ja laadukkaan tuntuinen. Hyvä, etten aikoinaan nakannut villapaitaa kierrätykseen! Kannattaa säästää nuo aarteet. Vanhoista neuleista saa tehtyä vaikka mitä, säärystimien lisäksi tyynyjä, kaulureita, pipoja, vauvojen housuja.. 

Neulominen innostaa taas paljon. Pikkuneiti saa piakkoin pihlajan värisen villapaidan.