Lempipäivä

Jos olisi nimettävä yksi lempipäivä, minulla se olisi lauantai.

Pidän lauantain vapaudesta, hitaudesta, puuhakkuudesta ja tehokkuudesta (tai laiskuudesta ja tehottomuudesta), rytmittömyydestä. Tästä päivästä voin kertoa vasta sen, että olemme nukkuneet pitkään ja heränneet hitaasti. Kello on 11.30.

Rakkaudeneleet

Kiitos, Ainutlaatuinen, haasteesta. Kerron muutamia asoita, mitkä meidän perheessä kielivät rakkaudesta - tavallisesta ja arkisesta asiasta, merkityksellisestä ja tärkeästä. Ei sanoja, vaan tekoja on hyvä motto: ei riitä, että sanoo rakastavansa, vaan täytyy rakastaa. 

Rakkautta on.. aamukahvi ja omeletti.

Rakkautta on.. lähtösuukko ja tulosuukko.

Rakkautta on.. istahtaa ja olla läsnä, antaa aikaa ja olla kiinnostunut.

Rakkautta on.. palvella.

Rakkautta on.. valvoa, juoda iltateetä, kuunnella, kysellä. Kohdata.

Kaikki lukijani, jotka kirjoitatte omaa blogia, tässä haaste teille. Kertokaa, mitä rakkautta elämässänne on. 

Kotituliaiset

Kerron vähän, mitä Tukholmasta löysin. Olen tainnut jo teille kertoakin tavastani tuoda lomalta muistoja kotiin. Tulen muistamaan tämän loman Tio gruppenin neulatyynystä, Mazen kirjatelineestä sekä Ballograf-ketjukynästä.

Lomani ovat aina olleet osaksi kaupoissa kiertelyä, näin nytkin. On hieno tunne kierrellä sellaisissa sisustus- ja muotiputiikeissa, mitä Suomesta ei löydy. Pinnallista, kyllä, mutta minä nautin! 

Tukholma

Orientoitumispäivä. Aamulla nukuin aikataulut ohi, koko päivän on ollut hidas olo. Lomaltapaluu vie aikansa! Eiköhän tämä tästä. 

Tukholma oli samanlainen, kuin aina. Aurinkoinen, ystävällinen, trendikäs, huoleton. Tulimme useaan otteeseen miettineeksi sitä, mikä se paikallisten ilon ja huolettomuuden salaisuus on. Yksi: Elämästä osataan nauttia. Kaksi: Asenteet ovat positiivisempia ja kolme: elämänasenne on selvästi huolettomampi.

Katsokaapa vaikka tätä södermalmilaista kahvilaa. Ei tosiaan tarvita terasseja eikä tämän kummempia kalusteita. Juuri näiden jakkaroiden takia nimittäin tähän jäimme! 

Leikkiessä

Voi näitä lasten leikkejä. Päivien parhaimmat ilot saa leikkejä seuratessa. Meidän molemmat lapset ovat kasvaneet aikalailla itsekseen (heillä on ikäeroa 6 vuotta) ja se on näkynyt ja näkyy heidän leikeissään, erityisesti kahden-kolmen vuoden iässä. Olen onnellinen, että he viihtyvät itsekseen ja osaavat olla leikeissään luovia, yksinkin. Yhteiseloa muiden lasten kanssa on sitten opeteltu naapuruston lasten, serkkulasten ja ystävien lasten kanssa. 

Kuvassa neiti kolmevuotias hyssyttelee vauvaa. Kypärä on päässä, koska on aika lähteä asioille. :)


Hyvää helatorstaiviikonloppua! Kuulette ja näette ensi viikolla Tukholman lomastani. Suuntaan sinne huomisaamuna ystävättärieni kanssa. Öitä lomaan on enää yksi!

Terassilla

Kirjoitin alkukeväästä istutuspöytähaaveistani. Tyttöjen huoneesta vapautuikin sopivasti pöytä, mikä tuotiin terassille. Pöytä on niin huonossa kunnossa, että se vaatisi kunnostamista kovemmassa käytössä, mutta pelkkänä kukka- ja ruukkupöytänä se toimii oikein hyvin. Vielä on hakusessa hylly ja koukut puutarhasaksille, lapioille ym. Kiva puutarhanhoitonurkkaus, vai mitä!

Yrittilaatikossa vihertää! Pian saadaan salaattia ja yrttejä, eikä tarvitse niitä enää kaupasta ostaa.

Siitepölyä on terassit keltaisenaan. Meillä terassi on paikka, missä ollaan sukkasillaan, mikä on kesällä kodin jatke. Magiksen Magó-harja olisi terassillemme aivan täydellinen..

(kuva www.finnishdesignshop.fi)

Kukan päivä

Äitienpäivä on Kukan päivä. Lähimetsämme on valkoisenaan valkovuokkoja, rusokirsikka pihallamme on puhjennut kukkaan (ensimmäisen kerran. Istutimme sen kolme vuotta sitten.), lehtipuut ovat yhä vihreämpiä. Eilen totesimme sen ääneen: nyt on kesä.

Olen kiitollinen, että saan olla äiti. Äitiys on lahja. Even tarina koskettaa minua aina.