Kukkia on!

Näin eilen kevään ensimmäiset leskenlehdet. Ja se paikka oli 40 kilometrin matkalla likaisin! Siinä on oppimista, että muistaisi, että ihmiselossakin kukkia voi olla eniten siellä, missä vähiten luulisi olevan.

Lapista, parin viikon takaa. Kuvaa ei ole muokattu ollenkaan, ilta-auringon paiste oli uskomaton näky! 

Impivaaran laelta

"..siellä näkyi korkea Impivaara, sen jyrkästi kaltuva viete, pimeät luolat ja partaiset, myrskyjen repimät kuuset, jotka seisoivat vuoren kyljillä. Mutta vuoren alustalla näkivät he hauskan, kantoisen ahon, vastaisen asuinpaikkansa, ja ahon alla korven, joka heille oli antava salskeita hirsiä huoneitten rakentamiseen. Tämän kaiken he näkivät, näkivät mäntyin välistä kirkkaan Ilvesjärven ja heleän auringon lähellä laskuansa loistavan vuoren luoteiselta jyrkältä; ja toivon ihana leimaus välähti heidän silmistänsä ja kohotti heidän rintansa taas.

 (Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin viidennestä luvusta)

Mun mustikat!

Haassamme meillä on mustikkamaa, oi ystäväin,

kukkaset poimia sieltä myös saa: On liljoja, apiloita, on ruusuja, ratamoita, niin kauniita kaikki, oi ystäväin.

Kukkaset luoksensa kutsuvat noin, oi ystäväin, seppeleen sinulle solmia voin. On liljoja, apiloita, on ruusuja, ratamoita, niin kauniita kaikki, oi ystäväin.

Seppeleen hiuksilles' painaa jos saan, oi ystäväin. Muuta en tohdi mä toivoakaan. On liljoja, apiloita, on ruusuja, ratamoita, niin kauniita kaikki, oi ystäväin.

Haassamme meillä on yrttien maa, oi ystäväin! Kukkaa ei sinua ihanampaa! On liljoja, apiloita, on ruusuja, ratamoita, mut kauniimpi muita on ystäväin.

(ruotsalainen kansanlaulu Uti vår hage, suom. Sauvo Puhtila)

Juhannus

Voi tätä märkää keskikesää! Kovasti odotellaan, että ilma kirkastuisi, vaikka tässäkin on tietysti hyvät puolensa: yritit kasvavat ja kotityöt tulevat tehdyksi.

Voimaannuttavat:

metsä

ja savun tuoksu!

Toin syksyä sisälle, ystäväni esimerkistä (kiitos, S). Koivunoksia ja mustikanvarpuja. Villalankojen kanssa syyslehdet ovat hyvä pari!

Puunrunkoa

Koivunrunkoon koverrettu maljakko (Sylvi Salonen) osoittautui juuri niin hyväksi hankinnaksi kuin ajattelinkin. Nyt on oikeanlainen maljakko luonnonkukkakimpuille ja pienille koivunoksille.

Sylvi Saloselta on myös samateemainen kynttilä. Puurunkoteema on ollut jo vuosikaudet minulle tärkeä juttu. Tulee luonto sisälle.

Huovutusta

Pääsiäisvalmistelut alkoivat meillä, kun tyttäreni kanssa huovutimme munia. (Huovutusvillaa, neuloja, styrox-munia ja -palloja sekä huovutusohjeita saa esim. Tiimarista.) Mukavaa puuhastelua, eikä tuotoksetkaan ole hassumpia.

Samalla tekniikalla tehdyt huopapallot roikkuvat karahkassa, jonka jokin aika sitten toin sisälle. Pidän siitä, että luonto on osa sisustusta, koska se on niin iso osa meitäkin.

Talvea!

Hiihtoloma on ollut kylmä. Olen palannut lapsuuden muistoihini. Ja olen palannut lapsuuden maisemiin, käynyt paikoissa, missä ehdottomasti oli hyvä käydä.

Vielä muutama vuosi sitten nämä ikkunat eivät olleet koskaan näin jäässä.

Mikä tärkeintä; olen tavannut ihmisiä, joiden olemassaolo ilahduttaa.

Ja olen ikävöinyt kotiin!

Haapa ja hanget

Pysähtykääpä joskus katsomaan haavan rungon värejä (varmasti olette pysähtyneetkin). Upeat keltaisen ja harmaan sävyt inspiroivat ainakin minua! Kotimme sisällä on koivun runko, ja haaveilen haavastakin. Toistaiseksi olen tyytynyt ihailemaan tätä pihallamme olevaa haapaa, johon on onneksi suora näköyhteys olohuoneestamme.

Ja olen tyytynyt palaan haavan runkoa. Sain alla olevan kuvan pöllin ystäviemme tontilta. Sillä on siis paljon tunnearvoa! Vanerilintu pöllin päällä on Lovin.

Helmikuussa on hanki kimaltanut. Niin hieno näky sekin!