Monesta muusta voisin luopua, mutta suklaasta en. Kaikissa muodoissaan se on niin parasta.
Nuotioretkistäkään en voisi luopua. Varsinkaan keväällä. Kävimme nauttimassa veden solinasta (joki oli auki!), tulen rätinästä, lintujen laulusta..
Auringosta ja toistemme seurasta.
Kodin tunnelma on silti voimaannuttavin.
Lähes kaikissa kotimme tavaroissa ja huonekaluissa on paljon tunnearvoa. Valkoisen verannan tyynyyn painetussa vanhassa ostoskuitissa elää muistoja isoukkini pitämästä kaupasta. Kiikku on tyttäreni kummisedän löytö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti