perjantai 15. maaliskuuta 2013

Silloin kun sinä synnyit,
paistoiko aurinko?
Oliko taivaalla pilvi,
tähtien karkelo?

Silloin kun sinä synnyit,
olihan kaunista niin.
Lapsonen, et tiedä, kuinka
sinua odotettiin.

Anna-Mari Kaskinen

6 kommenttia:

Nina kirjoitti...

oletteko saaneet vauvan? Sinula on ihana blogi, säännöllisesti käyn kurkkimassa täällä. Nyt vasta saan aikaiseksi jättää kommenttia :)

Kotipuolessa kirjoitti...

Kiitos. Meidän vauva täyttää viikonloppuna neljä :). Elän synttäreiden aikaan aina vahvasti läpi lasteni syntymää ja sitä, että saan olla äiti.

Pauge kirjoitti...

Runo kuulostaa niin kivalta! Monet herkät runoton tulleet nyt mieleen kun rakaspappa pääsi pois. Ja täytyy sanoa että sen poismeno on ollut mielessä 24/7 jo toista vuorokautta ja elämä pyörinyt sen ympärillä. Sitten kun on ilojaelämässä niin minäkin aina elän nekin vahvasti! Olen oppinut iän myötä että elämästä saa parhaiten irti kun elää vahvasti kaiken minkä voi elää vahvasti :)

Ainutlaatuinen kirjoitti...

Tykkään tästä runosta ja monesta muustakin A-M Kaskisen runosta.

Onnea 4v..eikö olekin ihana ikä? :)

Kotipuolessa kirjoitti...

Totta, Kaskisella on niin kauniita ja osuvia ajatuksia! 4-vuotias on kyllä aivan mahtava tyyppi, en raskisi luopua näistä viikoista ja kuukausista!

Kotipuolessa kirjoitti...

P,
Paljon voimia suruun! Hyvää kevättä!